perjantai 22. toukokuuta 2015

Pakollinen esittäytyminen

Jotta pystyn kertomaan lainkaan kokemuksestani, minun on esittäydyttävä edes lyhyesti. Olen viimevuoden abiturientti pieneltä paikkakunnalta. Olin koko ikäni kuvitellut haluavani yliopistoon, mutta lukion jälkeen kaikki tuntui mutkikkaammalta. Päädyin vuodeksi kansanopistoon opiskelemaan kirjoittamista sekä hieman kieliä ja kirjallisuutta ja olin innostuneempi koulusta kuin vuosiin.
Kirjoittaminen on minulle pakollista, se on tapa saada maailmasta järkevä. Kirjoitan itselleni päiväkirjan lisäksi fiktiivisiä tarinoita ja haaveilen saavani jonain päivänä kirjoitettua jotain julkaisemisen arvoista. Tuntuu siis luontevalta kirjoittaa tästäkin kokemuksesta.
Olin lisäksi lasten ja nuorten taidekoulussa melkein kymmenen vuotta, joogaan silloin kun jaksan ja rakastan pop-kulttuuria: elokuvia, musiikkia ja joitain pelejä. Pidän avaruudesta, matkustelemisesta ja punk rockista. Innostun helposti, enkä tunnu omaavan lainkaan koordinaatiota.
Tiedän vapaaehtoistyön olevan paitsi uskomaton mahdollisuus, myös pelottava koettelemus. Olen ensin ujo, mistä koetan päästä eroon. Kenties siihen voi auttaa vieraan maan small talk -kulttuuri. Olen sekä iloinen, että peloissani tulevasta.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Seikkailu alkaa

Vain viikkojen päästä lähden EVS-nuorisovaihtoon Iso-Britanniaan. Olen kirjoittanut aina, joten toivon sen tuovan turvaa vieraassa maassa ja tuntemattomassa ympäristössä. Ehkä näistä kirjoituksista voisi olla hyötyä jollekin, joka miettii itse vaihtoon lähtemistä. Jos niin on, hei, tule juttelemaan!
Minä hain vapaaehtoistyöpaikkaa ilmoituksen viimeisenä päivänä. Se oli kai äitini painostama päähänpisto ja kesti kauan, ennen kuin tajusin, miten kovasti halusin lähteä. Opiskelupaikkojen etsiminen ahdisti, kaikki muut puhuivat mahdottomalla tietämyksellä haluamistaan asioista. Minä halusin kirjoittaa, kuvitella ja lentää. Ennen kaikkea halusin tehdä jotain, jolla olisi merkitystä, halusin auttaa. Moni opiskeluala tuntui mielenkiintoiselta, mutta tuskin opiskelualalta.
Tämä tuntuu uskomattomalta mahdollisuudelta. Voin matkustaa jonnekin, missä kukaan ei voi olettaa jo tuntevansa minut. Voin auttaa muita. Lennot on jo varattu. Olen yhtä aikaa kauhuissani ja intoa pullollaan. En ole koskaan ennen tehnyt tällaista ja pelkään pettäväni muiden odotukset. Toisaalta en malta odottaa. Tämä on jotain uutta.