perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kirjoittaisin

Kaikki tuntuu vyöryvän ylitseni, aika lainehtii nopeina väreinä, enkä saa sanaakaan paperille. Ideoita löytyy, sanoja, kokemuksia, tarinoitakin. Kieli tuntuu kuitenkin yhä vaikeammalta, unohtelen suomen sanontoja, eivätkä ilmaisut tunnu tutuilta. Äiti soittaa minulle viikoittain skypessä ja minä tuijotan minuuttien mykkyydessä ruutua, sillä olen kadottanut tavan sanoa mitään. Kirjailijan urasta haaveilevalle tämä on erityisen rasittavaa, miksi en osaa enää mitään? Kadotanko vähäisetkin kirjoittajanlahjani täällä? Vai tuovatko kokemukset enemmän ääntä kirjoittamiseen?
Birminghamin on arrival -koulutus kilahteli brittiläisiä pubeja, vieraita nimiä, kirjaston valoja ja rahisevia tussinjälkiä paperilla. Haluaisin kirjoittaa tästä oman postauksensa, sillä se oli suosikkikokemuksiani, vaikka kuuden tunnin bussimatkan aamuyöllä nuokutti päätä. Muutkin Depaulin tarjoamat koulutukset ovat kiinnostavia. Minulla ei ole aiempaa kokemusta nuorisotyöstä, mutta koulutuksissa opetetaan kaikkea ihmissuhteiden rakentamisesta työturvallisuuteen.
Töissä on ollut vähäteltynä vilkasta. 14 hengen asutuksessa on nyt neljä vapaata huonetta, joihin koitetaan löytää asukkaita entisten pysytellessä hyvin hiljaisina. Hiljaiselon syy löytyy aiemmasta riehumisesta, muutama nuorista osoitti uhkaavaa käytöstä siinä määrin, että työtoverini lähettivät minut kesken yhden päivän kotiin. Varmuuden vuoksi, tää ei nyt tunnu hyvältä idealta, hymyjä kun huuto oli hetkeksi lakannut, eikä kukaan enää lyönyt ikkunalaseja. Turvaton olo ei kuitenkaan ole ollut, töissä on aina joku muukin, jolta voin kysyä neuvoa.
Vapaalla olen ehtinyt löytää lempikahvilani Newcastlen keskustassa, kierrellä lukemattomia hyväntekeväisyysputiikkeja ja istua unohtuneita tunteja kirjakauppojen scifi-hyllyjen ääressä, niin valtavat valikoimat! Newcastle Pride oli valtava, en osannut kuvitellakaan sitä meteliä ja kimalletta. EVS perheen kanssa olemme kiertäneet muutaman pubin, ne tuntuvat kotoisilta, mutta suosikkini oli ilta olutfestivaaleilla paikallisessa pubissa, haimme libanonilaista noutoruokaa ja istuimme violetissa ulkona. Victoria tunneli oli vuorossa viime viikonloppuna, vanhan hiilitunnelin käytävät kaikuivat naurettavien kaivoskypäriemme ympärillä ja pimeys oli tavoittamaton.

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Vau, innostuin heti, kun löysin blogisi Allianssin sivuilta. Olet vapaaehtoisena Englannissa, ja haaveilet kirjailijan urasta! Itse olen lähdössä juurikin Allianssin kautta Ranskaan vapaaehtoiseksi ihan tässä parin viikon päästä, ja olen aina ollut kirjoittaja. Haluan kovasti seurata blogiasi, mutta en ainakaan löydä mitään tapaa... :o

    http://villedesprunes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kamalasti kommentistasi, olen hirmu otettu, en jotenkin odottanut kenenkään lukevan tätä. Koitin tutkia mistä blogia pystyisi seuraamaan, mutta en ole vielä löytänyt oikeita asetuksia.
      Toivottavasti Ranskassa on sujunut hyvin, tule ihmeessä juttelemaan jos huvittaa :)

      Poista